Niin se muistaakseni taisi olla sen luennon hinta mille osallistuttiin kavereitten kanssa maaliskuussa 2009. Luennon aiheena oli Superfoodit (http://www.superfoodit.com) ja luennoitsijoina olivat Jaakko Halmetoja, Mikko Lehtola kyseisen skenen suurimpiin vaikuttajiin kuuluva Olli Posti.
Muistan, kun luokkakaverini houkutteli meitä mukaan luennolle. Hän mainosti luentoa mm. sanoilla: laihtuminen, virkeys, fyysisen suorituskyvyn paraneminen ja mainitsipa hän myös, että yksi luennoitsijoista on voittanut MS-taudin pelkästään muuttamalla elintapojaan. Kaverini mainospuhe kuulosti tuolloin aika uskomattomalta, että luentoa oli miltei pakko mennä kuuntelemaan.
Täynnä lapsenomaista intoa suuntasimme Helsingin keskustassa sijaitsevaan kokoustilaan, jossa luennon oli tarkoitus tapahtua. Muistan odottaessamme luennoitsijoita miettineeni, että toivottavasti nämä kaverit eivät ole mitään ”ituhippejä”, jotka yrittävää käännyttää meitäkin johonkin omaan agendaansa (ei sillä, että hipeissä mitään pahaa olisi). Mutta olin täysin väärässä. Näin jo kaukaa, että tuolta tulevat luennoitsijamme. He olivat tyylikkään näköisiä jannuja, joista huokui energisyys ulos päin. Ja voin sanoa, että he todellakin erottuivat massasta ja tunnistin heidät heti, vaikken heitä koskaan aikaisemmin ollut tavannutkaan.
Itse luento oli erittäin mielenkiintoinen ja mikä oudointa heistä kukaan ei yrittänyt tyrkyttää mitään. He vain totesivat, että näin syömällä saadaan sellaisia ja sellaisia tuloksia. Jokainen heistä kertoi oman tarinansa ja näin jälkikäteen miettiessä, omani tuntuu aika samanlaiselta.
Jätkien tietämys ja tarinat tekivät meihin kaikkiin suuren vaikutuksen. Muistakin, kuinka juoksimme luennon jälkeen paikalliseen supermarkettiin ostamaan greensmoothien aineksia. Sitten alkoi kokeilu ja kantapään kautta opettelu. Huvittuneena muistelen, niitä ensimmäisiä virityksiä, joita tein, osa niistä oli hyviä ja osa no ei niin hyviä. Mutta kuitenkin tärkeintä oli se, että pienistä epäonnistumisista huolittamatta jatkoin.
Tuo luento siis todenteolla muutti ruokailutottumuksiani pysyvästi. No mitenkä sitten kuvailisin dieettiäni. Voisin kai sanoa, että suurin osa syömästäni ravinnosta on prosessoimatonta ja kypsentämätöntä luonnon mukaista ravintoa. Jos nyt pitäisi, jotain prosentteja sanoa, niin ravinnostani noin 70 prosenttia on raakaruokaa. Tosin en ole vegaani, eli syön myös eläinkunnan tuotteita hyvällä omalla tunnolla. Olen pyrkinyt karsimaan ruokalavaliostani lähes täysin kaiken turhan pitkälle prosessoidun hiilihydraatin ja pyrin ottamaan energiani erilaisista rasvoista. Mutta, joskus saatan syödä esimerkiksi ihan tavallista leipää tai pastaa, enkä koe että se olisi minulle haitaksi, enkä missään nimessä rankaise itseäni millään mikäli olen kurssiltani lipsunut. Uskonkin, että dieettini salaisuus onkin se, että syön juuri sitä mitä milloin mieleni tekee, enkä kiellä itseltäni mitään. Olen huomannut, että kun en kiellä itseltäni mitään, niin ei tee mieli edes ”kapinoida” ravintotottumuksiani vastaan. Siis lyhyesti sanottuna minulle ei tuota mitään ongelmia olla syömättä esimerkiksi pastaa. Voisiko sanoa, että dieettini on luolamies- ja raakaruokadieetin fuusio, jota olen höystänyt Superfoodeilla, sekä vapaudella.
En halua, että mikään dieetti ohjaa tai rajoittaa elämääni liikaa. En halua olla orja, vaan oman elämäni herra ja haluan päättää itse mitä syön. Sillä lopulta kysehän on vain ruuasta eikä sen kummemmasta. Muistakaa älkää olko orjia!
Mitä sitten olen hyötynyt, siitä etten ole tuntenut turvotusta jokaisen lounaan jälkeen tai nukkunut iltapäivän luennoilla, kun suurin osa ruuasta saadusta energiasta menee sen sulattamiseen. Aloittaessani tämän dieetin, en asettanut itselleni minkäänlaisia tavoitteita. Päätin vain muuttaa ruokailutottumuksiani, en muuta.
En sen kummemmin tarkkailut painoani, mutta jo puolen vuoden syömisen jälkeen painoni oli pudonnut jo 10 kiloa. Enpä asiaa sen kummemmin juhlinut, sillä eihän se ollut edes tavoitteeni. Vuoden kuluttua tuosta luennosta painoni oli pudonnut 15 kiloa, olin virkeämpi ja fyysisesti paremmassa kunnossa, kuin koskaan. Ja mikä ihmeellisintä minusta on tuntunut siitä lähtien kun olen parantunut ravintoni laatua, että ajatukseni ovat luistaneet paremmin. Lisäksi en ole kertaakaan sairastellut kuluneen vuoden aikana.
Mielestäni tärkeintä ei ole ollut päämääräni, vaan se että olen nauttinut matkasta ja nautin edelleen, sillä minulla ei ole mitään maaliviivaa, jonka ylitettyäni voin jäädä laakereille lepäämään. Minulle tärkeintä on, että joka päivä voin nauttia siitä mitä syön ja minkälaista energiaa saan siitä esimerkiksi harrastuksiini ja koulunkäyntiin. Niin sehän tässä piti vielä mainita, että olen urheillut miltei koko elämäni ajan aktiivisesti. Ja vasta nyt 25-vuotiaana minusta tuntuu, että olen saamassa itsestäni kaiken tehon irti.
Hyvät kanssa matkustajat, älkää pelätkö, että riittääkö teidän energianne töiden jälkeen muuhun kuin tv-katseluun mikäli korvaatte sen perinteisen hiilihydraatti herkun, jollain kehoanne paremmin ravitsevalla raaka-aineella. Kapteeninanne voin luvata, että mikäli tartutte omaan ruoriinne ja käännätte kurssinne, tulee matkastanne nautinto ja saatatte löytää itsestänne jotain sellaista minkä olette unohtaneet.
Ja kannatta muistaa, että sinä olet oman elämäsi tärkein henkilö ja teitpä mitä tahansa työtä, niin tärkein työkalusi on kehosi ja aivosi. Ruoki niitä parhailla ravinteilla ja tulet huomaamaan, että elämäsi laatu paranee miltei sen, joka osa-alueella.
Horisontissa näyttäisi olevan myrsky nousemassa, on aika nostaa purjeet ja kohdattava kuohupäät. Pitäkää tiukasti kiinni, sillä nyt purjehdimme myrskynsilmään. Mutta älkää huolehtiko, sillä kapteeni on ruorissa ja se kapteeni olet sinä.
Kapteenin lokikirja 24.5.2010
- Raaka-Arska
Ps. Jaakko, Mikko ja Olli, jos luette tätä lämmin kiitos teille kaikille, sillä te todella paransitte elämäni laatua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti