Kello on 17.00 ja taas on yksi päivä takana. Mitkähän sitä jaksaisi tehdä töiden jälkeen? Ainakin pitää hakea lapset päivähoidosta, käydä kaupassa ja laittaa ruokaa. Sitten kello onkin jo melkein 19.30 ja päivä alkaisi olla pulkassa. Olen aivan lopussa ja tänäänkään en jaksa tehdä muuta, kuin rojahtaa sohvalle ja nauttia tv-viihteestä.
Kuulostaako tutulta? Muistan itsekin ajan, jolloin töistä päästyäni minulla ei ollut lainkaan energiaa elämiseen. Töiden jälkeen rojahdin vain sohvalle ja turrutin itseni passiivisella tv-viihteellä. No eihän siinä tv:n katselussa mitään pahaa sinänsä ole, mutta jos tuo sama toistuu päivästä toiseen ja varsinainen ”eläminen” tapahtuu, vasta viikonloppuisin, niin itse koin sen omalla kohdallani aikalailla hukkaan heitetyksi ajaksi. Toisaalta silloin tällöin on terveellistä heittää aivot narikkaan ja antaa viihteen viedä, mutta kohtuus kaikessa. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että meistä kukaan ei ole syntynyt tälle planeetalle, vain selviytyäkseen työpäivästä ja turruttaakseen haaveensa laadukkaammasta elämästä sohvalla maaten ja televisiota katsellen. Meillä jokaisella on varmasti monia kiinnostuksen kohteita, mihin tuntee valtavaa paloa ja minkä tekeminen antaa meille valtavaa tyydytystä. Ja mikäli näin ei ole, hommaa sellaisia! Tee niitä asioita, jotka tekevät elämästäsi elämisen arvoisen. Elämäsi ei ala vasta viikonloppuna, lomalla tai vasta eläkkeellä! Elämäsi on tässä ja nyt. Mikäli panostat sen laatuun juuri nyt, saat nauttia sen hedelmistä myös myöhemmin. Terve ja hyväkuntoinen keho ja mieli joka on täynnä positiivisia ajatuksia, sekä jo saavutettuja haaveita, sekä vielä suurempia unelmia, selviävät yhdessä mistä haasteista tahansa.
Elämäsi on yhtä ainutlaatuinen, kuin sinäkin. Löydä itsesi, vapauta potentiaalisi ja anna maailman nauttia sinun ainutlaatuisesta kyvystäsi. Miten sen toteutat, sitä en tiedä. Mutta siinä piileekin koko asian hienous. Se on matka sisimpääsi, joka sinun on tehtävä yksin, toki ympärillä on monia tienviittoja, mutta sen viimeisen oven voit avata vain sinä itse.
Älä unissakävele läpi elämäsi. Aloita uusi elämäsi fyysisen minän parantamisesta ja tulet huomaamaan, miten se vaikuttaa myös henkiseen, sekä sosiaaliseen minään. Kun sinulla on energiaa tehdä muutakin, kuin maata sohvalla töiden jälkeen, voit käyttää sen ajan itsesi kehittämiseen. Eikö olisikin aika tylsää tajuta, että olet juuri nyt niin hyvä kuin voit koskaan olla. Ja tuletkin sitä olemaan, jos et ota otetta ruoristasi ja muuta kurssiasi. Kenenkään kehitykselle ei tule asettaa rajoja, eikä tavoitteita, mutta kehitykselle voi asettaa suunnan johon kulkea. Kulkiessasi ilman tavoitteita oikeaan suuntaan, voit löytää täydellisen vapauden ja saada nautinnollisen elämän.
Panosta vapaa-aikaasi yhtä paljon, kuin panostat työn tekoosi ja ole lähimmäisillesi se paras sinä, mitä voit olla. Sillä rakkaimpasi, ystäväsi ja koko maailma ovat ansainneet parhaimman sinut! Älä tuhlaa aikaasi päättömään säntäilyyn ja passiiviseen nollailuun. Tee asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä ja vietä aikaasi ihmisten kanssa, jotka ovat sinulle tärkeitä. Sillä katkera ja onneton kerkeät olla vanhanakin. Tai voit olla onnellinen läpi elämäsi, löytäneenä todellisen rakkautesi ja tarkoituksesi. Välillä tulee synkkiä, epätoivoisia hetkiä, jolloin kurssisi on hukassa. Katso silloin sisimpääsi ja sitten ympärillesi, muista ne asiat jotka olivat sinulle tärkeitä, nosta purjeesi ja purjehdi myrskyn silmään.
Vaikka olet itse elämäsi tärkein henkilö, elä unohda ihmisiä ympärilläsi. Mutta sinun tulee ensin pelastaa itsesi, vasta sitten voit auttaa tehokkaasti muita.
P.S Mikäli panostat itseesi vapaa-ajalla ja virität itsesi huippuunsa, on sillä varmasti positiivisia vaikutuksia työntekoosi. Samalla, kuin kehityt työssäsi, kehittyy myös palkkasi. Ja tämä taas tarkoittaa, että sinulla on paremmat resurssit panostaa vapaa-aikaasi. Tästä syntyy positiivinen oravanpyörä.
P.P.S Myös Parkway drive on tehnyt samasta aiheesta päräyttävän musavideon. Ja video löytyy täältä -->
Parkway drive
”…holding strong while the unchained anchor sinks…”
Kapteenin lokikirja 19.6.2010
- Raaka-Arska
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti